Friday, September 14, 2012

Vuokra-asujan ajatuksia

Olen asunut koko ikäni vuokralla.

Minulle kyse on ollut osaksi elämäntapavalinnasta. Olen tietysti tiennyt aina, että omistusasunto tulee pitkän päälle selvästi vuokralla asumista edullisemmaksi.

Siitä huolimatta en ole halunnut vakiintua "tavalliseksi" asuntolainan lyhentäjäksi.

Asunnon ostaminen on aina tuntunut niin porvarilliselta ja keskiluokkaiselta elämäntavalta, että en halunnut ajatellakaan moista.

Lisäksi taloudellinen asemani oli pitkään niin epävarma, että en olisi edes uskaltanut ottaa asuntolainaa. Kun työtilanne on selvillä korkeintaan vuodeksi, ei kymmenien vuosien laina-aika tunnut kovin houkuttevalta ratkaisulta, vaikka lainaa kohtuullisella korolla saisikin.

Mutta nyt tilanne on muuttunut omalta osaltani monella tapaa.

Vähitellen olen alkanut ajatella, että ehkä jonkinlainen kapinallisuus ja taloudellinen rationaalisuus ovat sittenkin yhdistettävissä. Kenties se nyt vaan on tyhmää maksaa asumisesta liikaa.

Lisäksi huomaan jumiutuneeni Suomeen ja Helsinkiin. Nuorempana vietin useampia vuosia Keski-Euroopassa, mutta kymmenen viime vuoden ajan olen pysynyt täällä pääkaupunkiseudulla. Vaikuttaa siltä, että tilanne pysyy samana myös tulevaisuudessa.

Kolmas muutos on taloudellisen tilanteeni muutos.

Olen vihdoinkin saanut pysyvän - tai oikeammin sanottuna toistaiseksi voimassa olevan - työsopimuksen. Minun ei tarvitse siis enää olla jatkuvasti huolissani siitä, mikä rahatilanteeni on puolen vuoden tai vuoden kuluttua.

Lisäksi minusta on tämän muutoksen myötä tullut optimistisempi. Nyt uskon kykyyni hankkia elantoni tarvittaessa vaikkapa yrittäjänä. Tiedän että minulla on osaamista, jota tarvitaan taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

Silloin uskallan tehdä myös omassa elämässäni aikaisempaa rohkeampia ratkaisuja. Yksi niistä olisi muutto vuokra-asunnosta omaan kotiin.

Vaurastuminen on varteenotettava vaihtoehto. Myös minulle.

Ajattelutapani on siis muuttunut vuosien varrella kovin paljon. Ehkäpä asuntokaupat ovat kohta syntymässä.